Juuri luin Save the Dogsin sivuilta, että muutama päivä sitten Calarasin tarhalle on tuotu satunnaisen ohikulkijan toimesta huonokuntoinen koira, joka sai nimen Alin. Alin on joutunut hyvin todennäköisesti joko hakatuksi tai toisen kulkukoiran hyökkäyksen kohteeksi. Nyt vain toivotaan, että Alin toipuu ja saa oman rakastavan perheen jostain päin maailmaa. Sekin kun on ansainnut hyvän elämän kokemiensa kurjuuksien jälkeen..

Huonokuntoisia koiria on kumminkin valitettavasti Romaniassa hyvinkin paljon ja siksi niitä kaikkia ei voida millään pelastaa, vaikka haluttaisiinkin. Mutta, aina kannattaa muistaa, että vaikka kaikkia ei voida pelastaa, voidaan edes yhden koiran elämää parantaa antamalla sille uusi mahdollisuus.

Tämän tähden pienikin lahjoitus tarhalle on todella suuri, pelkällä kolmella eurollakin kun saa jo rokotettua yhden koiran. Ja mitä saat kolmella eurolla Suomesta? Yhden karkkipussin? Leipäpaketin? Ja pelkällä kymmenellä eurolla saa jo ruokittua yhden koiran kuukauden ajan. Kymmenen euroakaan kun ei oikeastaan ole yhtikäs mikään summa täällä Suomessa..

Mutta jos nyt ei kumminkaan mentäisi pelkästään rahasta puhumiseen, vaan ajateltaisiin positiivisempiakin asioita.. Lemmikkimessut lähestyvät ja niihin on enää vain muutama viikko aikaa. Kodittomien Koirien Ystävät RY on myös paikalla edustamassa ja tietenkin mukana on myös yhdistyksen kautta Suomeen tulleita koiria, eli tervetuloa tutustumaan yhdistykseen ja sen kautta tulleisiin suloisuuksiin. Paikan päälle voi myös tuoda lahjoitustavaroita Romaniaan lähteväksi.

Ja iloisia uutisia hiukan lisää tähän samaan kasaan.. Eilen sai taas yksi Romanian tuonti oman kodin. Kyseessähän siis tosiaan oli 3-vuotias Daisy-tyttönen joka oli minulla allekirjoittaneella kotihoidossa. Ja jälleen saan vähän aikaa kärsiä haikeasta olosta, joka kumminkin siirtyy sen hyvän olon alta pois, joka tulee kun tietää edes yhden koiran saaneen vakituisen kodin ja ikioman perheen. Tämä on yksi syy, miksi niin pidän kotihoitajana olosta, saan auttaa edes yhtä koiraa kerrallaan sopeutumaan normaaliin kotielämään, ennen kuin se lopullisesti muuttaa omaan kotiinsa. Saan myöskin tutustua moneen aivan ihanaan koirapersoonaan, jotka olisin varmasti pitänyt kaikki itselläni, jos vain elämäntilanne ja asunnon koko sen sallisivat. Toisaalta, jos olisin miljonääri, niin minulla olisi varmaan hyvinkin monta rescue-koiraa kotonani, sen verran koukuttavaa tämä rescue-touhu on.

Mutta siis tosiaan, toivottavasti näemme Lemmikkimessuilla, Myyrmäkihallissa 31.10.2009 - 01.11.2009 ja tervetuloa yhdistyksen infopöytään juttelemaan ja kyselemään lisää yhdistyksestä..